Avoimet ovet keräsivät Villatehtaalle innostunutta yleisöä
Osanottajat kiittelivät tapahtumaa monipuolisuudesta ja maksuttomuudesta
”Aivan mahtavaa, että tällainen tapahtuma on olemassa”, totesivat monet kävijät torstaina 27.8. Villatehtaan Avoimissa ovissa. Toista kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli tarjolla ohjelmaa varttuneemmille sekä nuorille ja lapsille. Kolmen tunnin aikana ei kaikkiin tapahtumapisteisiin edes ehtinyt tutustua, kun välillä piti käydä maistamassa 28 metrin mittaista kääretorttua.
Erityisen hienon lisän Villatehtaan avoimien ovien päivään toi Nea Designin järjestämä, vanhoja villatehtaan aikoja muisteleva muotinäytös. Se keräsi katsojia, ja humoristiset esittelyt puvuista ilahduttivat katsojia. Varsinkin crimpleme-mekon esittely iski muistoihin lujasti.
”Ihanaa, että tämä on ilmaistapahtuma”, totesivat kolmilapsisen Rosendahlin perheen vanhemmat Taru ja Mico. Lapset Neea, Minea ja Mino olivat nauttineet lapsille järjestetystä ohjelmasta täysillä. Vanhemmat arvostavat sitä, että vanha tehdasmiljöö on kunnostettu kaikkien kaupunkilaisten käyttöön.
Samaa mieltä olivat aarteenetsinnässä pyörineet Emma Keskitalo ja Paula Janhunen.
”Parasta olivat voimistelunäytökset”, itsekin liikuntaa harrastava Emma kuittasi. Molempien mielestä avoimien ovien kaltaiset tapahtumat ovat todella toivottuja ja tärkeitä.
Koputin mummun työpaikan ikkunaan
Syntyperäisen hyvinkääläisen Tuula Lehtimäen kaikki lähipiirin aikuiset sukulaiset olivat aikoinaan töissä Villatehtaalla; isä, mummu, tädit, vanhin velikin opiskeluaikoinaan.”Täällä oli tarkka valvontasysteemi. Mummua ei saanut tulla noin vain tapaamaan. Kun työntekijät lähtivät töistä, portilla piti avata kassit ja näyttää, ettei mitään ollut lähtenyt mukaan”.
Mummua pystyi silti tervehtimään. Lehtimäki oppi pikkutyttönä laskemaan, monesko kadun puolen ikkuna oli se, jonka takana mummu työskenteli. ”Koputin ikkunaan. Jos mummu ei ollut paikalla, työkaverit kertoivat hänelle. Mummu tuli ja avasi ikkunan, antoi jonkin pienen karamellin”.
”Mummulla oli joka toinen torstai tilipäivä. Hän kävi Valtakadulla Merelän leipomosta ostamassa tuoreita munkkeja. Meille lapsenlapsille se oli aina juhlapäivä”, Tuula jatkoi muisteluaan.
Lehtimäki käy Villatehtaalla järjestetyissä tilaisuuksissa mielellään. Hän on iloinen siitä, että vanha tehdasmiljöö on säilytetty ja että sitä pidetään tapahtumin elävänä.
”Olen vakiokävijä sekä teatterissa että Villa Artun näyttelyissä. Olen myös osallistunut kaupungintalon tapahtumiin”.
Lehtimäki toivoo, että Villatehtaan rakennuksia ja miljöötä edelleen hoidetaan huolella ja toimintaa kehitetään kaikille ikäpolville sopivaan suuntaan.
”Villatehdas voi parhaimmillaan olla kaikkien ikäpolvien tapaamispaikka”.
Työ oli työtä, mutta tylsää
Ritva Paavola koki omakohtaisesti työn todellisuuden villatehtaan pakkaamossa vuonna 1962, kun Haapavedeltä Hyvinkäälle muuttanut tyttö etsi töitä ensin Rentolta, sitten villatehtaalta.”Oli todella tylsää työtä. Minulla oli monet kengät; vaihtelin niitä, kun jalat väsyivät ja särkivät”.
Myöhemmiltä vuosilta Paavola muistaa känsät sormissa, kun teollisuuslankaa tehtiin. Vielä myöhemmin hän oli pakkaamossa, josta lankaa piti lähettää tilaajille. ”Minut pistettiin aina kirjoittamaan ne lähetyslistat, kun mun käsialasta sai selvää”.
Paavola tuli Villatehtaan tapahtumaan yhdessä ystäviensä kanssa. Hän näytti heille Villatehtaan museosta kuvia työpisteistä, joissa itsekin oli nuorena tyttönä työskennellyt.
Mikä tunnelma?
”Ihan hyvä, että tämä kokonaisuus on säilytetty”, Paavola kiteyttää.
Nuoruusajat mielessä
Ritva Ilmola osallistui miehensä Juhan kanssa Villatehtaan avoimiin oviin ensimmäistä kertaa. Hyvinkäällä asuva pariskunta ilahtui kovasti huomatessaan netissä mainoksen tapahtumasta.”Olin 70-luvun alussa täällä trikoopuolella töissä, kahdessa vuorossa tehtiin töitä”.
Ritva Ilmola muistelee tehneensä ensin kesätöitä, sitten pitempiäkin aikoja.
”Olit sä täällä -73, kun mä lähdin Riihimäelle viestirykmenttiin”, muistelee aviomies.
Ilmoloiden tyttäret ovat osallistuneet villatehtaalla esimerkiksi nuorisolle suunnatun Vihreän ikkunan toimintaan ja muihinkin näytelmäjuttuihin.
”Todella hyvä, että tämä kokonaisuus on säilytetty ja että täällä nyt järjestetään kaikille avoimia ja maksuttomia tapahtumia”, Ilmolat kiittelevät.
Historiaa ja teatteria
Tarmo Vehkakoski muutti vuonna 1980 Ullavalta Hyvinkäälle. ”Villatehtaan alue on elinvoimainen. Hiukan potkua tarvittaisiin lisää”.Vehkakoskea kiinnostavat museossa vanhat työvälineet ja työtavat. Niitten äärellä hän voisi viettää aikaa vaikka miten kauan.
Mies on kiinnostunut myös teatterista. Hänelle tuli yllätyksenä, että Villatehtaalla toimii aktiivisesti koko talven ajan teatteri.
”Sinne suuntaan ensi talvena”, totesi laajan teatterikokemuksen omaava mies.
Moni tapahtumakävijä totesi, ettei ehtinyt kaikkiin haluamiinsa pisteisiin. Seuraavina vuosina siis uudestaan. Moni kävijä toivoi, että pääsee ensi vuonnakin kokemaan Villatehtaan tunnelmia. Ja mielellämme sen toteutamme!
